{"id":1017,"date":"2017-06-26T18:35:24","date_gmt":"2017-06-26T16:35:24","guid":{"rendered":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/?p=1017"},"modified":"2017-06-27T23:44:27","modified_gmt":"2017-06-27T21:44:27","slug":"juuret-viipurissa-havin-oy","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/?p=1017","title":{"rendered":"Juuret Viipurissa – Havin Oy"},"content":{"rendered":"
\"Havin<\/a>

Havin Oy:n tehtaat Viipurissa ennen talvisotaa<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Luovutetun Karjalan alueella oli 450 teollisuuslaitosta joiden kokonaistuotanto vastasi 10\u00a0% Suomen teollisuustuotannosta. Merkitt\u00e4vin teollisuuden ala oli selluloosantuotanto.\u00a0 Sen volyymi oli ennen talvisotaa per\u00e4ti 25 prosenttia koko Suomen selluloosatuotannosta.\u00a0 Luovutetun alueen teollisuus oli tuolloiseen aikaan n\u00e4hden kuitenkin monimuotoista ja osin hyvin moderniakin.\u00a0 Vaikka maatalous oli niin Karjalassa kuin muuallakin Suomea merkitt\u00e4vin leiv\u00e4n antaja kansakunnalle, teollisuuden merkitys oli ulkomaankaupan kannalta keskeist\u00e4 ja kasvussa.\u00a0 Luovutetussa Karjalassa oli monia suuria teollisia keskittymi\u00e4.\u00a0 Itse asiassa Karjalan teollisuudella oli Suomen olosuhteet huomioon ottaen pitk\u00e4t perinteet.\u00a0 T\u00e4st\u00e4 yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 esitelt\u00e4k\u00f6\u00f6n Havin osakeyhti\u00f6, joka my\u00f6hemmin tunnetiin juuri leimallisesti \u00a0viipurilaisena firmana.\u00a0<\/strong><\/em><\/p>\n

Havin tehtaiden historia ylt\u00e4\u00e4 aina vuoteen 1829 asti, jolloin kuvernementtisihteeri ja tukkukauppias Anton Alfthan<\/em><\/strong> perusti tuolloiseen Kakin kappeliin, sittemmin Johanneksen kunta, kynttil\u00e4tehtaan. Tuotanto k\u00e4ynnistyi Alfthanin omistamalla Kirjolan tilalla syyskuun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1829.\u00a0 Alfthan oli voimakasluonteinen ja v\u00e4rik\u00e4s persoonallisuus, joka oli osallistunut mm. Napoleonia vastaiseen sotaan Ven\u00e4j\u00e4n armeijan \u00a0intendentuuriosaston palveluksessa.\u00a0 H\u00e4nen toimeliaisuutensa ulottui useille aloille.\u00a0 Anton Alfthanin mielenkiinto suuntautui monenlaiseen yritystoimintaan.\u00a0 H\u00e4n harjoitti laajaa v\u00e4hitt\u00e4is- ja tukkukauppaa, perusti olutpanimon ja toimi my\u00f6s laivaliikenteen parissa.<\/p>\n

Vuoden 1839 huhtikuussa Alfthan sai tsaarilta uusia etuoikeuksia elinkeinotoimintaan, joka tuohon aikaan oli eritt\u00e4in tarkasti s\u00e4\u00e4delty\u00e4.\u00a0 Oikeuksiaan h\u00e4n toteutti laajentamalla seuraavana vuonna vuonna tilalleen jauhomyllyn, jonka k\u00e4ytt\u00f6voimana oli h\u00f6yrykone.\u00a0 Kynttil\u00f6it\u00e4 valmistettiin Alfthanin tehtaassa jo vuonna 1845 noin\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 120 000 kiloa.\u00a0 Sen tuotannon arvon laskettiin tuolloin olleen noin 29 000 ruplaa. Ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 tehtaassa oli 19.\u00a0 Tehdas muutti Viipuriin vuonna 1849 parempien yhteyksien p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja l\u00e4hemm\u00e4ksi markkinoita.\u00a0 Uusi tehdasrakennus nousi Viipurissa Havin alueelle.\u00a0 Samalla laajennettiin tuotantoalaa, kun tehdas alkoi valmista\u00adan steariinikynttil\u00f6it\u00e4 ja rikkihappoa.\u00a0 Vuonna 1851 tuotannon arvoksi laskettiin noin 47 500 ruplaa.<\/p>\n

It\u00e4maista sotaa ja konkurssia<\/h3>\n

Anton Alfthan kuitenkin kuoli vuonna 1854 ja toiminnan jatkajaksi tuli h\u00e4nen poikansa Ferdi\u00adnand Alfthan<\/em><\/strong>. \u00a0Alfthanien liiketoiminta kuitenkin koki takaiskun, kun Ven\u00e4j\u00e4 ajautui Krimin sotaan<\/em><\/strong>, joka on tunnettu my\u00f6s it\u00e4maisena sotana.<\/em><\/strong>\u00a0 <\/em>\u00a0Sota k\u00e4ytiin Ven\u00e4j\u00e4n sek\u00e4 Osmanivaltakunnan (Turkki), Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman v\u00e4lill\u00e4 vuosina 1853\u20131856. \u00a0Koska yhtynyt brittil\u00e4is-ranskalainen laivasto hallitsi meri\u00e4, ei Ven\u00e4j\u00e4n lipun alla purjehtineilla laivoilla ollut en\u00e4\u00e4 mahdollisuutta liikenn\u00f6id\u00e4 It\u00e4merell\u00e4k\u00e4\u00e4n.\u00a0 Niinp\u00e4 Alfthanit lopettivat laivaliikennett\u00e4 koskeneen toimintansa.\u00a0 My\u00f6s h\u00f6yrymylly lakkau\u00adtettiin.\u00a0 Sen sijaan Havin tehdasta laajennettiin ja vuonna 1859 siihen liitettiin saippuateh\u00addas.\u00a0 Kyseinen tehdas siirrettiin Haviin Tervajoelta, miss\u00e4 se oli toiminut vuodesta 1820 l\u00e4htien tilanomistaja Alexander But\u00adzowin<\/strong><\/em> perustamana.\u00a0 Ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oli tuolloin Havissa jo 63 ja tehtaan tuotannon arvokin tuplautunut 106 000 rup\u00adlaan.<\/p>\n

Alfthanin<\/em><\/strong> toiminimen alla harjoitettu liiketoiminta koki suomalaisenteollisuuden alkuvaiheille niin tyypillisen vararikon vuonna 1863.\u00a0 Useimmiten n\u00e4iden vararikkojen taustalla olivat likviditeettiin liittyneet ongelmat.\u00a0 T\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa ei ollut kyse kysynn\u00e4n v\u00e4h\u00e4isyydest\u00e4, sill\u00e4 tuotanto py\u00f6ritettiin per\u00e4ti kolme vuotta kon\u00adkurssipes\u00e4n laskuun.\u00a0 Vuonna 1866 viipurilainen kauppahuone Hackman & C:o<\/em><\/strong> osti tehtaat konkurssipes\u00e4lt\u00e4 160 000 markalla ja muodosti niist\u00e4 Havin Osakeyhti\u00f6n<\/em><\/strong>. Kauppaan kuuluivat kynttil\u00e4- ja saippuatehtaat sek\u00e4 Pantsarlahden olutpanimo.\u00a0 Havin Osakeyhti\u00f6n ensimm\u00e4iseksi is\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4ksi valittiin yhti\u00f6iden entinen omistaja Ferdinand Alfthan.\u00a0 H\u00e4n hoiti tointa vuonna 1889 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.\u00a0 H\u00e4nen j\u00e4lkeen \u00a0is\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4ksi valittiin h\u00e4nen saman niminen poikansa, my\u00f6hempi kauppaneuvos, Ferdinand Alfthan<\/em><\/strong>.<\/p>\n

<\/h3>\n

Yhti\u00f6 kasvaa ja toiminta-ajatus virtaviivaistuu<\/h3>\n

Uuden omistajatahon alaisuudessa toiminta Havissa koki muutoksia, mutta my\u00f6s voimistui monella tapaa.\u00a0 Saippuan valmistus tuli yhti\u00f6n p\u00e4\u00e4toimialaksi.\u00a0 Kynttil\u00e4in valmistus taas lakkautettiin 1870-luvulla markkinatilanteen kiristyess\u00e4.\u00a0 Uutena tuotteena alettiin valmistaa luujauhoja.\u00a0 Tosin kynttil\u00e4valmistus palautui my\u00f6hemmin uudelleen tuotantoon ja muodostui Havin yhdeksi tunnusmerkiksi saippuoiden ohella.\u00a0 Oluttehdas lakkautettiin vuonna 1881.\u00a0 Vuonna 1873 \u00a0rakennettiin kalkinpolttouuni ja vuonna 1894 laajennettiin merkitt\u00e4v\u00e4sti saippuatehdasta.\u00a0 Luujauhotehdas uusittiin vuonna 1901 ja sen laitteistot saatettiin ajan vaatimuksia vastaaviksi.\u00a0 Tehdyt uudistukset nostivat nopeasti Havin tuotantom\u00e4\u00e4r\u00e4t merkitt\u00e4v\u00e4lle tasolle.\u00a0 Vuonna 1911 Havin Oy tuotti saippuaa jo 1,2 miljoonaa kiloa vuodessa.\u00a0 Tuotteita meni my\u00f6s vientiin. \u00a0Havin tunnettuja merkkej\u00e4 vuosisatojen vaihteessa olivat pyykkisaippu\u00adoista Extra prima <\/em><\/strong>ja Prima<\/em><\/strong>. Sa\u00admoin ihosaippuoista Munasaippua<\/em><\/strong> ja tumma Glyserini<\/em><\/strong>– saippua. \u00a0Suosittuja val\u00admisteita olivat mm. Puritas saippuapulveri\u00a0<\/em><\/strong> ja suopa.<\/p>\n

 <\/p>\n

<\/a>

Havin saippuatehdas 1915<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Yhti\u00f6 suuntautui etenkin 1900-luvun alusta l\u00e4htien voimakkaasti ulosp\u00e4in ja pyrki saamaan nime\u00e4 kotimaan ulkopuolellakin.\u00a0 Myynti perustui pitk\u00e4lti omaan kauppamatkustajaverkostoon.\u00a0 Tuotteita markkinoitiin jo varhaisessa vaiheessa messuilla ja ne saivatkin palkintoja, joita pyrittiin hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin firman mainonnassa.\u00a0 Havin tuotteet on palkittu mm. vuonna 1862 ”Honoris causa\u201c pronssimitalin Lontoossa, vuonna 1867 pronssimitalilla Parisissa, vuonna 1870 saivat tuotteet palkinnon Pietarissa Ven\u00e4j\u00e4n teollisuusn\u00e4yttelyss\u00e4, vuonna 1876 pronssimita\u00adlilla Helsingiss\u00e4, , vuonna 1887 hopeamitalilla Viipurin maanviljelyn\u00e4yt\u00adtelyss\u00e4.\u00a0 1900-luvun puolella palkintoja on tullut lis\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n

 <\/p>\n

<\/a>

Luujauhoo- ja liimatehdas<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Havin Oy seurasi hyvin muutoksia alan kehityksess\u00e4.\u00a0 Se ryhtyi mm. valmistamaan \u201dhajusaippuoita\u201d vuonna 1904, kun kiinnostus niihin kuluttajien piirissa alkoi kasvaa.\u00a0 Rakennuksia ja koneita uusittiin sek\u00e4 panostettiin tuotekehittelyyn.\u00a0 Yhti\u00f6n tekem\u00e4t ratkaisut saippuan ja hygieniatuotteiden valmistuksessa haastoi ulkomaista maahantuontia.\u00a0 Havin Oy turvautui mm. runsaaseen lehtimainontaan.\u00a0 Br\u00e4ndit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin olleen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4ik\u00e4isi\u00e4, mik\u00e4 k\u00e4y hyvin selville juuri yhti\u00f6n lehtimainontaa seuraamalla.\u00a0 My\u00f6hemmin maamme itsen\u00e4isyyden aikana Havin Oy n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 markkinoinnissaan turvautuneen hyvinkin moderneihin tuon ajan menetelmiin.\u00a0 Yksi mielenkiintoinen mainonnan keino, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon vastaavaa amerikkalaista markkinointityyli\u00e4 edustava, oli 1933 vuonna julkaistu laaja 184-sivuinen \u201dTunnettuja henkil\u00f6it\u00e4 ja Havin tuotteet<\/em><\/strong>\u201d \u2013kirjanen, miss\u00e4 tuon aikakauden kulttuurin ja viihdemaailman henkil\u00f6t kilvan kehuiva yhti\u00f6n tuotteita.<\/p>\n

 <\/p>\n

<\/a>

Havin Oy:n lehtimainontaa vuonna 1913<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Havin Oy sosiaalisen toiminnan edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n\u00e4<\/h3>\n

Ty\u00f6nantajana Havin Osakeyhti\u00f6 oli aikoinaan edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 suomalaisessa yhteiskunnassa.\u00a0 Yhti\u00f6 pyrki tietyiss\u00e4 rajoissa takaamaan henkil\u00f6st\u00f6lleen kohtuulliset elinolot.\u00a0 Se oli j\u00e4rjest\u00e4nyt ty\u00f6ntekij\u00f6illeen oman \u00a0lukusalin, kirjaston, sek\u00e4 sairaskassan.\u00a0 T\u00e4m\u00e4 \u201dkipukassaksi\u201d aikanaan kutsuttu sosiaalinen palvelu oli perustettu osin yhti\u00f6n voittovaroista my\u00f6nnetyill\u00e4 lahjoituksella ja osin se perustui j\u00e4senten maksuihin. \u00a0Yhti\u00f6 tarjosi ty\u00f6ntekij\u00f6illeen my\u00f6s ilmaisen sairaanhoidon ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rin.<\/p>\n

 <\/p>\n

<\/a>

Havin Oy:n kahden perheen asuintalo yhti\u00f6n ty\u00f6l\u00e4isille<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Aikana, jolloin ty\u00f6v\u00e4en asunto-olot olivat yleens\u00e4 ala-arvoisia, yhti\u00f6 alkoi rakennuttaa ty\u00f6v\u00e4elleen asuntoja per\u00e4ti oman ohjelman puitteissa.\u00a0 Vuoteen 1913 menness\u00e4 yhti\u00f6 oli k\u00e4ytt\u00e4nyt noin 100,000 markkaa voittovaroistaan ty\u00f6ntekij\u00f6iden asuntoihin.\u00a0 Ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa Havin Oy pyrki k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n noista voittovaroistaan vuosittain henkil\u00f6kuntansa uusien asuntojen rakentamiseen 25 000 markkaa. Ohjelman tavoitteena oli saada rakennettua yksi kahdelle perheelle tarkoitettu talo vuodessa.\u00a0 Jokainen huoneisto k\u00e4sitti olohuoneen, keitti\u00f6n ja kamarin alakerrassa sek\u00e4 yhden huoneen ja ullakkotilan yl\u00e4kerrassa.\u00a0 Lis\u00e4ksi asuntoon kuuli komeroita vaatteiden ja ruuan s\u00e4ilytyst\u00e4 varten, kellari, halkovaja ja ulkosuoja el\u00e4imille.\u00a0 Jokaista asuntoa varten oli my\u00f6s oma aidattu puutarha. Ajatuksena oli mahdollistaa asukkaille omaa elintarvikkeiden tuotantoa.\u00a0 Rakennusten suunnittelusta\u00a0 vastasivat viipurilaiset arkkitehdit Ullberg <\/em><\/strong>ja Gyllden<\/em><\/strong>.<\/p>\n

Havin tuotteita vuonna \u00a01939<\/h3>\n

Havin Oy:n tuotanto ennen talvisotaa oli hyvin monipuolinen.\u00a0 Yhti\u00f6n p\u00e4\u00e4toimialalla saippuoissa ja pesuaineissa se n\u00e4kyi tuotenimien runsautena.\u00a0 Niinp\u00e4 pesusaippuoita oli useita laatuja eri tuotenimi\u00e4.\u00a0 Yhti\u00f6 markkinoi kolmea lajia suopaa ja kolmea sek\u00e4 \u00a0saippuajauhe- ett\u00e4 saippuahiutalemerkki\u00e4.\u00a0 \u201dHajusaippuoita\u201d yhti\u00f6 mainosti olevan per\u00e4ti 26 tuotemerkki\u00e4 nelj\u00e4ss\u00e4 eri laatuluokassa. \u00a0Erikoissaippuoita taas oli kolmea eri lajia k\u00e4sisaippuaa, hiustenhoitoon nelj\u00e4\u00e4 eri laatua ja parranajotuotteina kolmea lajia. \u00a0Lis\u00e4ksi oli kylpy- ja saunasaippuaa. Yhti\u00f6 valmisti my\u00f6s puhdistus- ja desinfiointiaineita, el\u00e4inluusta tehtyj\u00e4 tuotteina luurasvaa, luuliimaa, luuryynej\u00e4, luujauhoa ja raakaluujauhoa.\u00a0 Kynttil\u00f6it\u00e4 l\u00f6ytyi 12 eri luokassa useina pakkauskokoina. \u00a0Havin Oy osallistui my\u00f6s Helsingin olympialaisiin tarvittavan stadionin rakentamiseen oman Stadion<\/em><\/strong>-tuotteiden kautta.\u00a0 Kyseisist\u00e4 tuotteista osa ostohinnasta meni olympiastadionin rakennusrahastoon. N\u00e4it\u00e4 \u201dStadion-tuotteita<\/strong><\/em>\u201dolivat Havin Maija<\/em><\/strong> -saippuajauhe, Puritas<\/em><\/strong>-saippuajauhe, Nestor<\/em><\/strong>-saippua ja Stadion<\/em><\/strong>-saippua.<\/p>\n

 <\/p>\n

<\/a>

Perinteisten kynttil\u00f6iden lis\u00e4ksi Havin Oy:ll\u00e4 oli mallisto erikoiskynttil\u00f6ist\u00e4<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

<\/a>

Saippuat ja pesuaineet olivat Havin Oy:n lippulaiva. Havin Maija -saippuajauhe oli niit\u00e4 tuotteita, joita ostamalla rahaa kertyi my\u00f6s olympiastadionin rakennusrahastoon<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Havin Oy:kin l\u00e4hti evakkoon<\/h3>\n

Havin Oy:n toiminta jatkui Viipurissa talvisodan syttymiseen asti vuonna 1939.\u00a0 Tuotantolaitokset evakuoitiin Riihim\u00e4elle, miss\u00e4 oli vuodesta 1928 asti ollut yhti\u00f6n omistuksessa \u00a0Oy Teka Ab<\/strong> <\/em>\u2013niminen teknokemiallisia tuotteita valmistava tyt\u00e4ryhti\u00f6.\u00a0 Saippuoiden ja kynttil\u00f6iden valmistuksen yhti\u00f6 aloitti vuoden 1940 puolella.\u00a0 Yhti\u00f6 kehittyi olojen vakiinnuttu 1950-luvulla vanhalta pohjalta.\u00a0 Aikoinaan muotoutunut n\u00e4kemys keskittymisest\u00e4 saippuoiden, pesuaineiden ja kynttil\u00f6iden valmistukseen entisest\u00e4\u00e4n vahvistui.\u00a0 Lis\u00e4\u00e4ntynyt myynti vaati tuotantokapasiteetin kasvattamista ja Riihim\u00e4elle rakennettiin uusi tehdas 1970-luvulla.<\/p>\n

Is\u00e4nmaallisen aspektin v\u00e4hitt\u00e4inen katoaminen suomalaisestakin liiketoiminnasta vaikutti syv\u00e4llisesti my\u00f6s Havi Oy:n kohtaloon.\u00a0 Ensin myytiin yhti\u00f6n teknokemiallinen puoli saksalaiselle Henkelille<\/strong><\/em> vuonna 1977. \u00a0\u00a0Kynttil\u00f6iden valmistus siirtyi Hackman Designor Oy Ab:lle<\/strong><\/em> vuonna 1996.\u00a0 Se puolestaan myi Havin kynttil\u00e4tehtaan ruotsalaiselle Dunelle<\/strong><\/em> vuonna 1998.\u00a0 Havin kynttil\u00e4tuotanto palasi takaisin suomalaiomistukseen, kun perheyritys Suomen Kerta Oy<\/strong><\/em> osti sen Dunelilta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kaksi Havin tuotteissa k\u00e4ytetty\u00e4 logoa<\/h3>\n

\"\"\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 \"\"<\/p>\n

<\/h3>\n

Reino Sepp\u00e4nen<\/strong><\/em><\/h3>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Luovutetun Karjalan alueella oli 450 teollisuuslaitosta joiden kokonaistuotanto vastasi 10\u00a0% Suomen teollisuustuotannosta. Merkitt\u00e4vin teollisuuden ala oli selluloosantuotanto.\u00a0 Sen volyymi oli ennen talvisotaa per\u00e4ti 25 prosenttia koko Suomen selluloosatuotannosta.\u00a0 Luovutetun alueen teollisuus oli tuolloiseen aikaan n\u00e4hden kuitenkin monimuotoista ja osin hyvin moderniakin.\u00a0 Vaikka maatalous oli niin Karjalassa kuin muuallakin Suomea merkitt\u00e4vin leiv\u00e4n antaja kansakunnalle, teollisuuden […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-1017","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1017","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1017"}],"version-history":[{"count":8,"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1017\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1033,"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1017\/revisions\/1033"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1017"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1017"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.antinseuraajat.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1017"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}