Kronstadt – historiallisia nähtävyyksiä Suomenlahden perukassa

Suomenlahden perukassa sijaitsevalle Retusaarelle (venäjäksi Kotlin) perustettiin vuonna 1703 linnoitus suojaamaan Pietarin kaupunkia mereltä tulevilta laivastohyökkäyksiltä. Se sai nimekseen Kronslot (Kruunulinna).  Ennen vuonna 1700 alkanutta Suurta Pohjansotaa toimi Retusaari lähinnä kivennapalaisten laidunalueena. Pietari Suuren vuonna 1723 antamalla käskyllä linnoituksen yhteyteen perustettiin kaupunki, jonka nimeksi tuli Kronstadt (Kruunukaupunki). Varuskunnan ja sataman lisäksi kaupunkiin perustettiin myös telakka ja se kasvoi siten, että 1700 ja 1800-lukujen vaihteessa siellä oli noin 17 500 merisotilasta ja 7 000 siviiliä.

 

kronstadt

Etualalla Pietari Suuren linnake. Taustalla Kronstadtin pääsaari.

Vuonna 1824 Pietaria koettelivat poikkeuksellisen pahat tulvat, jotka nostivat meren pintaa kaupungin rannoilla neljä metriä. Sen seurauksena alettiin rakentamaan tulvapatoa kaupungin suojaksi ja samalla Kronstadtin linnoitusta laajennettiin rakentamalla keinotekoisia saaria ja sijoittamalla niille uusia linnoituksen osia. Koko yli 300 vuotisen historiansa ajan Kronstadt on säilynyt valloittamattomana ja vahingoittumattomana.

Esimerkiksi muita Suomenlahden merilinnoituksia koetelleet Oolannin sodan (1854 – 1856) taistelut eivät ylettyneet Suomenlahden kaukaisimpaan perukkaan asti. Kronstadtin merisotilaat (matruusit) osallistuivat 1917 aktiivisesti Venäjän lokakuun vallankumoukseen ja tsaarivallan kaatamiseen. Mutta jo muutamaa vuotta myöhemmin, 1921, nousivat matruusit siellä kapinaan neuvostovaltaa vastaan. He vastustivat bolshevikkien perustamaa yksipuoluejärjestelmää ja vaativat paluuta vallankumouksen alkuperäiseen tavoitteeseen vapaasti valittujen neuvostojen vallasta. Bolshevikkihallitus lähetti Lev Trotskin ja Mihail Tuhatsevskin johdolla yli 100 000 miehen vahvuisen armeijan kukistamaan kapinalliset.

Matruuseja Kronstadtissa oli tuolloin vain noin 27 000, joten tappio oli täydellinen ja nopea. Noin 8 000 kapinallista onnistui pakenemaan jään yli Terijoelle ja arviolta noin 1 600 heistä asettui lopullisesti asumaan Suomeen. (Kaikista edellä mainituista henkilömääristä esiintyy paljonkin toisistaan eroavia tietoja, joten lukemat ovat lähinnä suuntaa-antavia.)

Toisen maailmansodan aikana Kronstadt pysyi koko sodan ajan Neuvostoliiton hallinnassa ja oli siten osaltaan vaikuttamassa siihen, etteivät natsi-Saksan joukot onnistuneet tunkeutumaan Leningradin kaupunkiin.

Nykyisin Kronstadt on 43 000 asukkaan kaupunki, joka kuuluu Pietarin alueeseen. Tulvapadon ja Pietarin kaupungin ympärille rakennetun itäisen kehätien ansiosta saarelle on nykyään myöskin maantieyhteys. Kaupungissa on merkittäviä  historiallisia rakennuksia, joista tunnetuin lienee Laivaston katedraali eli Merikirkko, jonka upeasti koristeltu kupoli kohoaa 70 metrin korkeuteen. Se oli valmistuessaan vuonna 1913 Pietarinkirkon jälkeen Venäjän toiseksi suurin kirkko. Hyvällä säällä kirkon mahtava siluetti näkyy meren yli aina Terijoelle asti.

Osia Kronstadtista on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kari Seppänen