Perheen kasvaessa, Mikko vakiintui Siestarjoelle ja ryhtyi urakoimaan.  Isäni kävi ensimmäiset kolme vuotta suomalaista alkeiskoulua läheisellä Lahden paikkakunnalla ja siirtyi sen jälkeen venäläisiin kouluihin. Perhe kasvoi, kun siihen syntyi vuonna 1909 tytär Ida, vuonna 1914, poika Pekka ja vuonna 1916 tytär Elsa.  Elämässä oli nousuja ja laskuja.  Paha  takaisku koettiin, kun Mikko loukkaantui pahasti räjähdysonnettomuudessa.  Ensimmäisen maailmansodan syttyminen tiesi vaikeuksia, mutta varsinaiset ongelmat syntyivät Venäjän maaliskuun ja lokakuun vallankumouksien jälkeen.

Kahden vaikean vuoden jälkeen vanhemmat kuulivat mahdollisuudesta palata kotimaahan.  Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä oli solmittu 14,10.1920 rauhansopimus Tartossa.  Sen jälkeen käytiin neuvotteluja maiden välisestä väestönsiirroista.  Perhe oli jo päässyt tähän ohjelmaan ja hankkinut siihen tarvittavat asiakirjat.  Lähtö  kuitenkin estyi, kun yksi maiden välisistä lukuisista ongelmista katkaisi ohjelman toteuttamisen.

Vanhemmat pelkäsivät, koko lähdön estyvän.  Niinpä päätettiin turvautua yksinkertaiseen ratkaisuun ylittää raja omatoimisesti.  Luvattomat ylitykset olivat tuohon aikaan yleisiä.  Raja oli huonosti valvottua ja siviiliasutus, enimmäkseen suomalaista.  Se ulottui aivan rajan pintaan.  Ylikulku tapahtui yleensä myöhään illalla tai öisin.  Äitini tädin mies oli ammattisalakuljettaja, joka uransa aikana ei  kärähtänyt kertaakaanpuuhistaan.

Maaliskuun 17. päivän aamuyöstä 1921 Mikko ja Fredrika Seppäsen perhe ylitti Rajajoen ja hakeutui suomalaisen rajavartijan luokse.  Isäni kertoi monesti tuon tapauksen.  Heitä vastassa oli nuori varusmies, joka osoitti heitä kädet täristen kiväärillään.  Mikko kertoi keitä he olivat ja syyn tuloon.  Varusmiehen pelkoa vähensi pienten lasten mukana olo.  Hän soitti esimiehelleen vartiostoon ja kertoi tilanteen.

Isä oli seisonut sotilaan vieressä ja kuullut puhelun.  Soittoon vastannut oli karjunut: ”Laita ne perkeleet tulemaan itse tänne vartioon.  Ei täältä kukaan jouda lähtemään heitä hakemaan.  Täällä on ranta täynnä ryssiä!”  Kapinoiva Kronstadt oli kukistumassa ja pakolaisia vyöryi linnoituksista jäätä myöten Terijoen rantaan.

Kronstadtin pakolaiset veivät suomalaisten viranomaisten päähuomion.  Perhe vietti karanteeniaikansa Terijoella ja asettui myös sinne asumaan.  Perheeseen syntyi vielä kaksi muuta lasta, tytär Aino 1922 ja poika Viljami 1926.

Kaksi vuotta myöhemmin Rajajoen ylitti myös salaa muuan kolmihenkinen, äiditön punapakolaisten perhe, jonka vaiheikas seikkailu oli alkanut keväällä 1918 Terijoelta, jatkunut Pietarin kautta Siperiaan ja takaisin Pietariin.  Tuon perheen tummasta Taimi-neidistä tuli sittemmin isäni vaimo ja minun sekä muun neljän sisarukseni äiti.

Seppästen perheen rajanylitys oli mitä ilmeisemmin Kronstadtin kukistumisen seurauksena dokumentoitu rajavartion päiväkirjaan huonosti.  Seppäset eivät suinkaan olleet ainoita luvattomia rajanylittäjiä.  Nimiä löytyi 37 muuta.  Listasta puuttuivat Kronstadtin pakolaiset.

Isäni oli Suomeen tullessaan 16-vuotias.

Reino Seppänen