Muolaan Myhkyrilästä lähtöisin olevien Seppästen sukuseura on yhdistyksenä hyvin nuori. Se on tavallaan yllättävääkin, koska meitä, seuran potentiaalisia jäseniä on paljon, veikkaanpa, että ihan tuhansia. Tämä populaatio pitää kaiken lisäksi sisällään yhteiskunnallisesti hyvin aktiivisia ja osin merkittävissä asemissa olevia ihmisiä. Minulta onkin kysytty: ”Miksi vasta nyt?”
Vastausta kysymykseen en ole osannut antaa. Olen vain todennut vanhan hokeman mukaan, että parempi myöhään kun ei milloinkaan. Näyttää siltä, että kiinnostus omiin juuriin syntyy yleensä vasta ikääntymisen myötä. Ei varmaankaan kaikissa tapauksissa, mutta hyvin monessa kuitenkin. Itse olen tehnyt sukututkimusta aktiivisesti vasta alun toista kymmentä vuotta. Karjalan historiaa ja Kannaksen pitäjien historiaa olen toki harrastanut nuoruudestani lähtien. Kiitos vanhempieni, jotka itse kannakselaisina olivat hankkineet kirjastoonsa usean luovutetun alueen kuntien historiat.
Sukututkimuksenkin näen, innokkaana historianharrastajana, pikemminkin tästä vinkkelistä. On tärkeää ja hedelmällistä selvittää ja tallentaa paikallista ja alueellista historiaa tästä ruohonjuuritason näkökulmasta. Itse en ole koskaan uskonut, että omien sukujeni taustalta paljastuisi kuninkaallisia tai aatelisia taustoja, joten tässä mielessä ei ole pettymyksiä tullut koettua. Mutta mielenkiintoisia löytöjä on silti tullut vastaan ja ne ovat ilahduttaneet lukuisat vastoinkäymiset kokenutta puurtajaa.
Oman sukututkimukseni alkuvuosina törmäsin Karjalaiset Sukututkijat -nettiryhmän kautta tuolloin valmistumassa olevaan Aimo Seppäsen tutkimukseen Myhkyrilän Seppäsistä. Olin silloin kohdannut, päästyäni 1600- ja 1700 -lukujen taitteeseen, yhden niistä seinistä, joihin sukututkija aina törmää. Kyselyyni em. karjalaisten sukututkijoiden nettipalstalla vastasi kirjailija Eeva-Liisa Tenhunen, joka itsekin kuuluu Myhkyrilän Seppästen sukuun, tosin miespuoliselta linjaltaan sammuneeseen. Hänen kanssaan käymäni viestienvaihto yhdisti minut Helmi Seppäseen, todelliseen Myhkyrilän Seppästutkijoiden Grand Old Ladyyn.
Yhteydenotostani Helmiin taitaa olla kulunut jo yli 10 vuotta ja edelleenkin olen saanut häneltä arvokasta tietoa ja hyviä vinkkejä, tosin jo hieman vaimentuneisiin tutkimuksiini. Tämän vuosikymmenien aikana kertyneen tiedon tulisi ehdottomasti tallentua tuleville sukupolville. Joukossamme on paljon muitakin Kannaksella syntyneitä, joiden muistot olisi korkea aika saada talteen. Niitä helmiä ei ole varaa kadottaa.
Vaikka sukututkimus on juuri näinä aikoina hyvinkin muodikas ilmiö, valitettavasti Myhkyrilän Seppästen haarojen kartoitukseen väkeä ei aivan tungokseen asti löydy. Mutta pitäsi löytyä. Ehkä tämä uusi sukuseuramme voi osaltaan herättää kiinnostusta ja kipinöitä omien juuriensa löytämiseen?
Reino Seppänen