Historiassa Myhkyrilän Seppästen menstyksekkäin ajanjakso ajoittuu Ruotsin kuningaskunnan suurvalta-aikaan.  Tuolloin maan hallitsijat hankkivat mainetta ja uusia mantuja ympäri Itämerta tapattaen siinä ohessa merkittävän määrän kansalaisiaan.  Tykinruokaa tarvittiin jatkuvasti ja kuten tunnettua sotiminen on kallista.  Erityisen kallista oli varustaa ratsumies sotimaan maan ja sen hallitsijan puolesta.  Myhkyrilän Seppäset toimivat tältä osin hovin alihankkijoina eli tila varusti yhden ratsumiehen maan loputtomiin sotiin ja sai siitä hyvästä verovapauden.  Tällaisia tiloja sanottiin rustholleiksi eli ratsutiloiksi (ruotsiksi rusthåll). 

Rustholli oli niin sanotun ruotujakolaitoksen osa.  Ruotujärjestelmä oli voimassa 1600-luvulta aina siihen asti, kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1808-1809 käydyssa Suomen sodassa.  Oli yleistä, että ratsupalvelukseen eivät menneet rusthollin omat miehet, vaan siihen  värvättiin suvun ulkopuolinen sotija.  Näin tekivät myös Seppäset Myhkyrilässä.  Aimo Seppänen kertoo sukukirjassaan erään tilan varustaman ratsumieheksi värvätyn olleen nimeltään Jaakko Sonni.  Viehättäviä nuo savo-karjalaiset sukunimet.  Voi vain arvailla, millä ominaisuuksilla tuo sukunimi on aikoinaan syntynyt…

Suuren Pohjan sodan seurauksena Ruotsi menetti rajusti alueitaan niiden mukana myös Karjalan ja Inkerinmaan.  Tuo ns. Pohjan sotahan tunnetaan myös nimellä Iso Viha.  Uusi raja tuli kulkemaan suurin piirtein nykyisen rajan mukaisesti.  Kannaksen väestölle sota ja rauha olivat kohtalokkaita.  Sota autioitti Kannasta ja rauhan tultua suuri osa tilallisista menetti hallintaoikeutensa omiin maihin ja rakennuksiin Venäjän keisareiden jakaessa tiloja suosikeilleen.   Tämän lahjoitusmaa -politiikan seurauksena myös Myhkyrilän Seppäsistä tuli entisen tilansa vuokraviljelijöitä. 

Itse sota, tämä Suuri Pohjan sota, alkoi Ruotsin kannalta onnellisissa merkeissä.  Yksi alkuvaiheen menestyksistä oli vuonna 1700 käyty Narvan taistelu.  Siinä Ruotsin armeija kukisti määrällisesti ylivoimaisen vihollisen.  Vankeja saatiin niin paljon, että niitä vartioimaan ei riittänyt joukkoja.  Niinpä aseiden luovutuksen jälkeen vangit laskettiin vapaiksi. 

Narva -nimisiä paikkakuntia on täällä pohjanperukoilla useita.  Tunnetuin on tietysti tuo sodat kokenut Viron rajakaupunki.  Vesilahden kunnassa, lähellä Tamperetta, sijaitsee myös perin vireä Narva -niminen kylä.  Kylän elämänsykkeen keskuspaikkoja on Narvan seurantalo Tähti osoitteessa Räätälintie 4.  Lukuisat ovat ne tilaisuudet, joita sen katon alla on pidetty.  Nyt tuo maineikas seuratalo saa kunnian toimia sukuseuramme sukukokouksen ja -tapaamisen pitopaikkana. 

Edellinen sukutapaaminen onnistui läsnäollleiden mielestä erinomaisesti.  Kaunis kesäpäivä ja Vanajaveden leppeät maisemat loivat upeat puitteet hauskalle yhdessäololle.  Suurehkossa porukassa oli monelle ennestään tuntemattomiksi jääneitä ihmisiä.  Palautteesta viisastuneena tässä Narvan tilaisuudessa toteutetaan nyt ihmisten esittely, jolloin jokainen voi sijoittaa oudon henkilön ”kartalle”  vai pitäisikö sanoa sukupuuhun? 

Tilaus ilmojen haltijoille tapaamista suosivasta säästä on jo lähetetty.  Eipä siis muuta kuin suunta kohti Vesilahtea ja Narvankylää.  Tervetuloa ystävät!  Niin tutut kuin tutuiksi tulevat. 

Reino Seppänen