Sukuseuramme sihteeri Reino Seppänen on julkaissut esikoisromaaninsa Kustannus HD:n kustantamana.  Teos on kuvaus sodanjälkeisestä pienestä kylästä hämäläisen teollisuustaajaman, nimeltä mainitsemattoman kauppalan, kyljessä. Kyseisen kylän valtaavat evakot, siirtokarjalaiset, jotka muodostavat nopeasti sen enemmistön. Teos on kertomus evakkojen ja hämäläisten yhteiselon sujumisesta.  Samalla se on myös kuvaus suurien ikäluokkien lapsuudesta. Kerronnan taso on kehittyvän lapsen ja nuorukaisen, Juhanin, näkökulma. Aikakausi on uudesta raskaana. Sitä enteilee myös vanhan koulujärjestelmän korahtelu muutoksen kourissa.

Kirjan takakannessa todetaan, ettei tuon hämäläiskylän rikkaus ollut kauneudessa, historiallisissa arvoissa tai siellä syntyneissä neroissa, vaan sen kiehtovissa asukkaissa ja aikanaan niin perin omaperäisessä elämässä. Teosta luonnehditaan pientä hämäläiskylää kuvaavaksi karjalaiseksi rapsodiaksi.

Kirja on fiktiivinen kertomus, jonka materiaalia ovat olleet tekijän omat kokemukset, runsas hämäläisalueen tarinaperinne ja kirjoittajan vilkas mielikuvitus. Yhdeltä osin teos kuvaa siirtokarjalaisten juurtumisesta uuteen kotipaikkaan, mutta samalla se on kertomus sodanjälkeisestä asuttamisesta ja yhteiskunnan nopeasta muutoksesta. Kuten takakannen teksti kertoo, teos on samalla sielunmessu yhden alueellisen kulttuurin, kannakselaisuuden, katoamiselle. ”Hämäläinen kylä ja karjalaisuus on osa suomalaista menestystarinaa, jossa maakuntien erityispiirteet ja ominaisuudet hioivat toistensa särmät. ”

Vaikka kylä elikin elämäänsä suuren teollisuustaajaman, kauppalan, kyljessä, perinteisen maalaiselämän realistisuus oli arjessa läsnä. Lasten elämä rehoitti monesti vapaana kuin rikkaruohot kylätien varressa. Luonto veti kasvavien kiinnostusta mangneetin tavoin ihmislajin suvunjatkamisen saloihin. Vastauksia saatiin useimmiten vain kavereilta eikä aina niin oikeitakaan…