Vuosi on taas kerran vaihtumassa. Meidän sukuseurallemme alkava vuosi on järjestyksessä viides toimintavuosi. Pitää toivoa, että tämä suhteellisen uusi sukuseuramme saisi alkavan vuoden aikana uusia tuulia purjeisiinsa. Se tietenkin edellyttäisi niin kasvavaa aktiivisuutta kuin jäsenistöäkin. Seuran hallitus lähti kesän sukukokouksen hyväksymässä vuoden 2016 toimintasuunnitelmassa hyvin realistiselta pohjalta tulevaa toimintaa kaavaillessaan. Vuoden 2015 aikana oli kaksi merkittävää tilaisuutta, jotka kiinnostivat ja vetivät jäsenistöämme; talven teatteriretki sekä kesän sukukokous. Sopii toivoa, että alkavanakin vuonna päästään vastaavaan.

Seuramme jäsenet voisivat tietysti kurkistaa tulevaan noudattaen esi-isiemme ja -äitiemme tapoja. Juuri alkavan vuoden katsottiin olevan parasta aikaa tulevaisuuden ennustamisessa. Enteitä tulevasta etsittiin monella tapaa. Erityisen kiinnostavia olivat vuoden satoon liittyvä tieto, jos nyt tiedoksi povausten ja taikojen tuloksia voidaan laskea. Uteliaisuus tulevaan kohdistui myös kaikkeen läheiseen, perheen, suvun ja kyläyhteisöön liittyvään. Enteitä etsittiin niin syntymistä, kuolemista ja parin etsimiseen liittyvistä asioista.

Varsinaiset uuden vuoden taiat ja enteiden katselu noudatti Karjalassa hyvin pitkälle samoja tapoja mitä läntisessäkin Suomessa. Lyhteiden katolle heittoa ja karjan käyttämistä taikojen välineenä on löytynyt kerätyn perimätiedon mukaan monelta suunnalta maassamme. älineinä ennustuksissa käytettiin mitä moninaisempia esineitä ja asioita. Peilejä käytettiin niin sulhasen kuvan etsimiseen kuin lähipiirin kuoleman ennustamiseen. Ennustamisessa juuri uudenvuoden yö oli keskeisintä aikaa. Tuon yön tärkeyden ymmärrys syntyi siitä, että vuosi oli syntymässä ja sen tapahtumat olivat ikään kuin valmiina vuoden sisällä ja läsnä vuoden alussa. Ne piti vain saada ilmi jollain keinoin. Vuoden ensimmäisenä yöntä tehtiin taiat ja kuunneltiin ulkoa kuuluvia ääniä. Se mikä tulkinta asioille annettiin riippui tietysti paljon asianomaisen ja lähipiirin toiveista ja haluista.

On paikallaan kuitenkin muistuttaa, että vuoden alku ei meidän suomalaisessa kansanperinteessä ole aina ymmärretty tammikuun alkuun sijoittuvaksi. Keskiajalla, siis vielä suhteellisen myöhään, vuoden päättyminen ja uuden alkaminen sijoitettiin johonkin lokakuun loppuun. Vuoden ymmärrettiin loppuvan, kun satokausi ja syysteurastukset olivat päättyneet. Tosin Ruotsissa ja siis meillä Suomessakin siirryttiin jo 1300-luvulla juliaaniseen kalenteriin, mutta vuoden vaihtumisen ymmärtäminen keskellä talvea otti kansan keskuudessa oman aikansa. Tiedonkulku ja uuden tiedon sulatteleminen kun ei tuolloin ollut kovin nopeatempoista. Virallisestikin sen ymmärtäminen kesti yllättävän pitkään, noin parisataa vuotta. Tilivuoden alkaminen tammikuun alusta kun päätettiin vasta 1500-luvulla.

Hyvää ”tili- ja toimintavuoden” alkua kaikille sukulaisille ja sukuseuramme ystäville!

Hyvää ja Onnellista vuotta 2016 teille kaikille!

Reino Seppänen
sukuseuran sihteeri