Risteillen Viipuriin ja takaisin

Sää oli yllättävän suosiollinen sukuseuran Viipurin matkalla 02. – 04. elokuuta 2016. Matka tehtiin risteillen Saimaan kanavan kautta Viipuriin ja takaisin Lappeenrantaan. Tällä kertaa seuran matkalle osallistujia oli vain kymmenkunta. Sukuseuralaiset olivat osana Bussi-Mannisen totetuttamaa ryhmämatkaa, mutta kulkivat matkan aikana paljolti omaia polkujaan.  Osa ryhmästä tuli myös Lappeenrantaan omalla kyydillä. 

 

Ruovedeltä lähtenyt ja Tampereen kautta ajanut bussi tuli Lappeenrantaan hyvissä ajoin. Majoittuminen tapahtui hyvätasoisessa hotelli Patriassa lähellä satamaa. Aikainen tulo kaupunkiin mahdollisti tutustumisen Lappeenrannan keskustaan.  Niinpä sukuseuralaistemme ydinryhmä teki tunnin kierroksen kaupunkijunalla.  Se antoi aineksia muodostaa hyvä käsitys tämän vireän 60 000 asukkaan karjalaisen kaupungin menneisyydestä ja nykypäivästä.

 

Kaupunkijuna lähtö- ja palauupaikka oli Saimaan rannassa sijaitseva Hiekkalinna lähellä Linnoitusta. Tämän vuoden teemana tässä Hiekkalinnassa on Ritarilinna.  Kyse on alueesta, johon on veistetty kolmesta miljoonasta kilosta hiekkaa prinssejä, kuninkaallisia ja ritareita. Linnan taidokkaista veistoksissa voi tunnistaa mm. keskiaikaiset turnajaiset ja uskonnollista tematiikkaa. Linnassa on myös pienimuotoinen teatteri, jossa on kesän aikana ollut musiikkiesityksiä ja lastenteatteria.

Turnajaiset hiekkaan kuvattuna Lappeenrannan Hiekkalinnassa.

Lappeenrannassa matkalaisemme viettivät iloista iltaa istumalla tervahöyry Prinsessa Armadan kannella keskustellen ja kuulumisia vaihtaen.  Iltaa jatkettiin ilman viilentyessä hotellin baarissa. Matkalla hotelliin nautittiin tietysti Vetyä ja Atomia torin kioskista. Tämä lappeenrantalainen herkku todettiin maineensa veroiseksi.

 

Prinsesa_Armadan kannella, vaikka ei vielä sinisellä Saimaalla.

 

Keskiviikkoaamuna oli aikainen herätys, sillä laukut oli toimitettava bussiin jo kello 06:00. Ankara sadekuuro pelästytti matkalaiset, mutta sade taukosi jo aamiaista syödessä. Niinpä satamassa laivaan pääsyä odoteltaessa ei enää tarvinnut pelätä kastumista.  MS Karelian lähtiessä kohti Saimaan kanavaa ja Viipuria sää oli jo aurinkoinen.  Ryhmämme viihtyikin koko lähes koko matkan ajan aluksen yläkannella. Välillä kävimme nauttimassa maittavat katkakrapuvoileivät Karelian ruokasalissa ja loppumatkalla myös laulamassa yhteislauluja laivan baarissa.

 

Laivan_kannella menomatkalla: Sirkka, Aira, Harri, Tarja, Reino ja Kari.

 

Matka kanavan kautta Viipuriin oli ryhmäläisille aivan uusi kokemus.  Kanavan kahdeksan sulkua kiinnostivat menomatkalla. Erityisen vaikuttava oli kanavan ensimmäinen, Mälkiän, sulku. Siinä pudotuskorkeus on kanavan suurin, 12,4 metriä. Kaksi muuta Suomen puolella olevaa sulkua ovat Mustola ja Soskua. Venäjän puolella olevat sulut ovat Pälli, Ilistoje (entinen Lietjärvi), Tsvetotšnoje (entinen Rättijärvi), Iskrovka (entinen Särkijärvi) ja Brusnitšnoje (entinen Juustila). Pituudeltaan nykyisen kanavan kerrottiin olevan noin 43 kilometriä. Saimme myös paljon tietoa kanavan historiasta ja sen nykyisestä käytöstä.

 

Mälkiän sululla, missä pudotuskorkeus on kanavan suurin.

 

Kivisalmen suurten siltojen alittaminen oli tunnetta nostattava kokemus.  Samoin Viipuria lähestyttäessä tutun Viipurin linnan tornin näkeminen.  Tulo Viipuriin vesiteitse avasi kaupungista aivan toisenlaisen kuvan.  Laituriin kiinnittäytyessä miljöötä hallitsee juuri Viipurin linna. Nyt sen tornissa liehui Pyhän Andreaan siniristinen lippu eli Venäjän merivoimien lippu. Tuo valkoisella pohjalla oleva vino sininen risti oli laivaston tunnus jo tsaarin aikana. Puiden takana linnan vastarannalla pilkottavan entisen maakunta-arkiston rannassa salkoon oli vedetty myös vanha neuvostolaivaston lippu rinnan Pyhän Andreaan lipun ja maan kansallislipun rinnalle.

 

2016 (11)

Viipurin linna matkustajasatamasta nähtynä.

 

Maahan tuloon liittyvistä muodollisuuksista passintarkastuksesta ja tullista selivisimme  niin tultaessa kuin lähdettäessä hyvin nopeasti. Piinaavista kokemuksista neuvostoajoilta ei enää ollut jälkeäkään. Satamasta siirryimme bussilla majapaikkaamme hotelli Victoriaan. Se sijaitsee aivan vastapäätä Viipurin vanhaa, jugendtyylistä kauppahallia lähellä Salakkalahtea. Hotelli on ilmastoitu ja sen sijainti turistin kannalta erittäin kätevä; vanha kaupunki ja keskusta ovat kävelymatkan päässä.

 

Hotelli_Victoria Viipurin kauppahallia vastapäätä.

 

Iltapäivällä oli matkatoimiston ohjelmaan kuulunut kiertoajelu Viipurissa, minkä yhteydessä tarjoutui halukkaille mahdollisuus tutustua Viipurin Alvar Aallon suunnittelemaan ja vuonna 1935 valmistuneeseen kaupunginkirjastoon. Kirjasto onkin nyt erittäin hyvässä kunnossa vuonna 2013 valmistuneen korjauksen jälkeen. Korjausta vauhditti aikanaan presidentti Tarja Halonen ottamalla sen puheeksi presidentti Putinin kanssa erään Pietarin vierailunsa yhteydessä. Me kirjastoon tutustuneet totesimme, että siellä avautuisi seuraavana päivänä vanhaa Viipuria esittelevä laajahko  postikorttinäyttely. Näyttelyn kokoamiseen olivat osallistuneet myös suomalaiset tahot.

 

Kuva Viipurin kaupunginkirjaston toisesta kerroksesta.

 

Kaupunkikierroksen ja kirjastoon tutustumisen jälkeen jäi aikaa vielä omatoimiseen tutustumiseen kaupungilla ja ostoksille. Viipuriin oli viimeisen käyntimme jälkeen ilmestynyt useita kahviloita, bistroja ja ravintoloita, joiden ruokatarjonta ja palveluiden taso oli kehittynyt valtavasti. Turistin kannalta ostokset ja ravintoloiden hinnat olivat valuutan kurssimuutosten takia erittäin edullisia.

 

Illalla seurueemme siirtyi liki samankokoisen muun turistiryhmän kanssa illanviettoon Viipurin Pyöreään torniin. Nautimme siellä venäläistyyppisen illallisen juomineen ja jälkiruokineen. Meille esiintyi myös viipurilainen seitsenhenkinen kansantanssiryhmä Veresk (suomeksi Kanerva). Ryhmä käsitti kolme naista ja neljä miestä. Taidokkaita tanssiesityksiä säestettiin perinteiseen venäläiseen tapaan laululla ja kansansoittimin (balalaikat ja bassobalalaikka kansanomaiset lyömäsoittimet).  Vauhdikkaisiin esityksiin haettiin myös meitä katsojia mukaan.

Viipurilainen kansantanssiryhmä Veresk.

 

 

Seuraava päivä oli tutustumista omatoimisesti Viipuriin tai niin halutessa ostoksien tekoon. Sukuseuralaiset kiersivätkin ahkerasti mm. Viipurin vanhaa kaupunkia, osan tutustuessa kaupungin suomalaisajan rakennuksiin ja arkkitehtuuriin. Valitettavasti osa tästä arvokkaasta, joskin yllättävän pitkään säilyneestä, rakennuskannasta on edelleenkin huonokuntoista ja jatkuvan rapistumisen vaivaamaa. Muutama arvotalo on jo peruuttamattomasti menetettykin. Ilahduttavaa oli kuitenkin havaita, että useita tästä säilyttämisen arvoisesta rakennukannasta on korjattu ja myös korjaamisen alla. Mielenkiintoista oli myös todeta, miten hienoon kuntoon Viipurin asemarakennus vuodelta 1953 oli remontoitu niin ulkoa kuin sisältä. Vanha, Eliel Saarisen ja Herman Geselliuksen suunnittelema, rakennushan tuhoutui sodassa vuonna 1941.

 

Viipurin asema muutostöiden jälkeen on nyt yksi kaupungin komistuksista.

 

 

Paluumatkalle lähdettäessä säätila muuttui sateiseksi, minkä vuoksi varsinkin alkumatkasta ei kannella oleskelu houkuttanut retkeläisiä.  Niinpä aikaa kulutettiinkin yhteislaulun, bingon ja seurustelun merkeissä sekä edullisia tax free -ostoksia tehden. Perillä Lappeenrannassa laiva oli ohjelman mukaisesti kello 21:45.  Tulomuodollisuuksista selvittyämme kuului linnoitusten valleilta trumpetilla soitettu iltasoitto ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu”.  Mikäpä sen upeampi päätös sukuseuramme hienosti onnistuneelle matkalle!